maanantai 31. maaliskuuta 2008
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
lauantai 29. maaliskuuta 2008
Miks kielletty kiinnostaa?
Eniten pikkuista kiinnostavat kielletyt asiat. Sähkölaitteet, joista mieluisin vanha kunnon video, johon voi työntää sormet sekä tulostin, josta saa luukun auki (kuvassa). Sitten: kaukosäädin, puhelimet, pistorasiat, koiranruoka, kaikki epäilyttävänkin näköiset roskat... Miks? Ruoan suhteen on niin tarkkaa ja ennakkoluuloista.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Hän ja hänen ihanuutensa
Hän saapuu meille Volvolla, aina joskus, kun hänen perheensä matkustaa. Meidän onni! Hän on paitsi ihana, leikkisä ja innokas niin myös taitava, älykäs ja lempeä. Lenkkeillessä hidas tai nopea, kumpaa taluttaja vain tahtoo. Hän on niin pieni, että kaikki ihastelevat ja lähemmä kaikki vastaantulevat koirantaluttajat ovat pysähtyneet ja minä, hänen siivellään, saan jutella koira-asioista samalla kun koirat nuuskivat toisiaan. Viimeksi tänään, jolloin saimme vielä yhdestä koiruudesta uuden mahdollisen hoitokoiran. Tämä liittyy päätökseemme olla hankkimatta koiraa, vielä, jolloin vapautuu mahdollisuus keskittyä nauttimaan muiden koirista.
torstai 27. maaliskuuta 2008
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Loman jälkitunnelmissa
Pääsiäisloma oli onnistunut. Pysähdyimme, hiljennyimme ja rentouduimme. Siis siinä mittakaavassa, kuin siitä voi suurperheessä puhua. Kelit tarjosivat hienot ulkoilupuitteet, ja ulkoilun lomassa teimme mitä kulloinkin huvitti. Joutilaisuuteenkin oli halukkailla jonkinlaisia mahdollisuuksia, kun pääsimme hetkeksi karkuun aikatauluja ja suorittamista.
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Kolme kotikokkia / Three Cooks
sunnuntai 23. maaliskuuta 2008
lauantai 22. maaliskuuta 2008
perjantai 21. maaliskuuta 2008
torstai 20. maaliskuuta 2008
keskiviikko 19. maaliskuuta 2008
tiistai 18. maaliskuuta 2008
maanantai 17. maaliskuuta 2008
Linnuilla kevätkokous / Time of the Meeting
Linnuilla oli tänään illalla kevätkokous Poppelikadun ja Pärkönkadun risteyspuussa (älä kysy lintulajia). Kokoustamisen mallia voisivat ottaa ihmiset. Olivat tehokkaita. Kokouksen alkaessa 7 vaille 7 kaikki olivat paikallaan ja hiiren hiljaa. Loppupäätelmä lausuttiin viittä vaille, minkä jälkeen tiimi nousi lentoon. Voi olla, että lintuperspektiivi auttaisi hahmottamaan asiat nopeammin ja kokonaisvaltaisemmin. Joskus maasta katsottuna isot ja pienet asiat sekoittuvat.
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
Kurjen varjossa / In the Shadow of a Crane
New Yorkista tuli hurjia uutisia nostokurjen kaatumisesta. Se tuo tänään ottamaani kuvaan dramaattisen lisävivahteen, josta en kuvaushetkellä tiennyt.
lauantai 15. maaliskuuta 2008
Syntymäkaupungissa / Town of Birth
perjantai 14. maaliskuuta 2008
Toinen ovi / Another Door
torstai 13. maaliskuuta 2008
Ovi / The Door
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
Syödään kalaa
tiistai 11. maaliskuuta 2008
Nythän on kevät! / The First Day of Spring
Kevään ensimmäisenä päivänä havahdun talvihorroksesta. Olen jälleen selvinnyt talven ja pimeän kauden yli? Mietin tätä huojentuneena joka kevät. Sisäisessä visuaalisessa vuosikellossani alkavat kuukaudet kulkea kaarevasti keväästä kesään. Syksy-ja talvikuukaudet ovat suoria, kuin viivottimella vedettyjä. Miksiköhän?
maanantai 10. maaliskuuta 2008
sunnuntai 9. maaliskuuta 2008
Olen vaikuttunut
lauantai 8. maaliskuuta 2008
perjantai 7. maaliskuuta 2008
Listat / "To do" Lists
Varma keino saada työasiat uniin on miettiä niitä illalla viimeisenä. En tee sitä enää, ainoastaan jos on pakko. Joskus on. Olen huomannut, että työt ja tehtävät kannattaa kirjoittaa listoiksi, jolloin muille ajatuksille vapautuu tilaa: to do -listan vierellä oleva done-lista palkitsee. Muista myös makes me happy -lista!
torstai 6. maaliskuuta 2008
Työpäivän iltana / Hard Days Night
Pitkä matka mammalomalta työläiseksi. Olen vasta matkalla. Toistaiseksi olen pilkkonut projekteja osiin ja muistellut salasanoja. Haastavaa! Samaan syssyyn pilkoin iltamaiseman. Työrintamalla toivon eteneväni tähän:
Onni ei ole siinä, että voit tehdä, mitä tahdot, vaan siinä, että aina tahdot, mitä teet.
Leo Tolstoi
Onni ei ole siinä, että voit tehdä, mitä tahdot, vaan siinä, että aina tahdot, mitä teet.
Leo Tolstoi
keskiviikko 5. maaliskuuta 2008
Kartanlukijana...
...olenkin keskinkertainen.
Toimin tänään kartanlukijana työreissulla, pääkaupunkiseudulla. Tulos: kolme kertaa risteyksestä ohi, kerran liian aikaisin, U-käännös, yksi STOP-huuto, muutaman kerran henkisesti ulos kartalta... En silti koe epäonnistuneeni. Jos kohteeseen saapuu eri ilmansuunnasta kuin reittiohjeistus neuvoo, mitä siitä. Saattoipa olla jopa kauniimpi tai muuten parempi tämä valitsemani reitti. Ja, sain aikaan seikkailua ja jännitystä - ehdimmekö ajoissa, löydämmekö perille.
Toimin tänään kartanlukijana työreissulla, pääkaupunkiseudulla. Tulos: kolme kertaa risteyksestä ohi, kerran liian aikaisin, U-käännös, yksi STOP-huuto, muutaman kerran henkisesti ulos kartalta... En silti koe epäonnistuneeni. Jos kohteeseen saapuu eri ilmansuunnasta kuin reittiohjeistus neuvoo, mitä siitä. Saattoipa olla jopa kauniimpi tai muuten parempi tämä valitsemani reitti. Ja, sain aikaan seikkailua ja jännitystä - ehdimmekö ajoissa, löydämmekö perille.
tiistai 4. maaliskuuta 2008
Oletko nähnyt...
maanantai 3. maaliskuuta 2008
Huolikiintiö
Pohdimme yöllä miehen kanssa iloja ja huolia ja niiden haalimista. Tuntuu siltä, että jokaisella on oma huolikiintiönsä joka täytyy täyttää. Jos ei yhdestä möykystä saa kyllikseen voi useista pienistä huolista koota päivän annoksen. Ja jos omissa ympyröissä ei ole huolen häivää niin maailmahan on sitä täynnä, sen kun poimii pahimmat päältä.
Isojen huolien alla tajuaa miten pienistä asioista on ollut huolissaan ja vielä turhaan. Kun Mandi kilon painoisena taisteli elämästään (17v sitten), ei maailmassani ollut muita huolia. Vain tämä yksi. Ja ajattelin, että jos tästä selvitään niin on huolet takana. Kunpa pienien huolien stressatessa muistaisi pitää mittasuhteet mielessään.
Isojen huolien alla tajuaa miten pienistä asioista on ollut huolissaan ja vielä turhaan. Kun Mandi kilon painoisena taisteli elämästään (17v sitten), ei maailmassani ollut muita huolia. Vain tämä yksi. Ja ajattelin, että jos tästä selvitään niin on huolet takana. Kunpa pienien huolien stressatessa muistaisi pitää mittasuhteet mielessään.
sunnuntai 2. maaliskuuta 2008
Kaksi äitiä / Two Mothers
lauantai 1. maaliskuuta 2008
Värianalyysiä / My Colours
Ensimmäinen väri, jota muistan rakastaneeni oli keltainen, 4-5-vuotiaana. Meillä oli siihen aikaan keltainen Ford Escort ja asuimme keltaisessa rivitalossa. Sen jälkeen kartoin keltaista pitkään, en vain tajunnut sitä. Muutama vuosi sitten Marimekon keltainen Ananas-kangas opetti minut pitämään keltaisesta uudelleen.
Sitten tuli ruskea, Fazerin sinisen ruskea. Jotenkin ajattelin kypsyneeni, kun aloin pitää siitä. Jälleen vuosia ilman ruskeaa kunnes vanha suola alkoi janottaa. Nougat ja suklaa maistuvat nykyisin myös väreinä.
Vaaleanpunainen tuli ekalla, kesti vuoden kaksi kuten ensi ihastus ennen kuin vaihtui siniseen. Vaahtokarkinvaaleanpunaiset housut kevään ensimmäisenä päivänä, mikä onni! Vaaleanpunainen palasi ensimmäiseen kotiimme "aikuistuneena" roosana hirveiden kukkaverhojen kera. Amerikan vaihto-oppilasvuosi oli jättänyt jälkensä. Tuliaisina meren takaa toin myös senjälkeisen kestosuosikkini aniliininpunaisen.
Sininen on mun juttu, olen siitä varma. Ehkä tarvitsen viileyttä kun oon niin kuuma. No heh. Mutta kautta mun aikojen olen pitänyt erilaisista sinisen sävyistä siinä muiden värien rinnalla kuin uskollista ystävää.
En ole koskaan erityisemmin pitänyt vihreästä vaikka olenkin luontoihminen. Luonnossa vihreä tietysti kolahtaa. Ja jotkin vihreän sävyt ovat osoittautuneet kivoiksi. Erityisesti keväisenkoivunvihreä, sammaleenvihreä ja harmaanvihreä ovat kauniita.
Lapsena meillä oli siskon kanssa samanlaiset punaiset sängynpeitot. On ollut aikoja, vuosia, jolloin en ole sietänyt punaista. Itsetutkistelun ja kasvun aikoja. Kunnes punainen palasi, sekin, muutama vuosi sitten. On silti päiviä, jolloin en voisi laittaa punaista, se vaatii virkeän ja vahvan olon.
Oranssi on minulle kuin punainen vaate. En vain pidä siitä, ehkä sen luonteen vuoksi, se on dominoiva. Pienenä pilkkuna hyväksyn sen joskus jonnekin, vastaväriksi ja -voimaksi.
Valkoisesta ja mustasta pidän erittäin paljon. Ne antavat tilaa muille väreille. Ja ovat yhdessä vahvoja. Päivänsäde ja Menninkäinen. Mies ja minä. Maailmaa en sentään halua nähdä mustavalkoisena. Haluan nähdä kaiken mahdollisimman monisävyisenä.
Sitten tuli ruskea, Fazerin sinisen ruskea. Jotenkin ajattelin kypsyneeni, kun aloin pitää siitä. Jälleen vuosia ilman ruskeaa kunnes vanha suola alkoi janottaa. Nougat ja suklaa maistuvat nykyisin myös väreinä.
Vaaleanpunainen tuli ekalla, kesti vuoden kaksi kuten ensi ihastus ennen kuin vaihtui siniseen. Vaahtokarkinvaaleanpunaiset housut kevään ensimmäisenä päivänä, mikä onni! Vaaleanpunainen palasi ensimmäiseen kotiimme "aikuistuneena" roosana hirveiden kukkaverhojen kera. Amerikan vaihto-oppilasvuosi oli jättänyt jälkensä. Tuliaisina meren takaa toin myös senjälkeisen kestosuosikkini aniliininpunaisen.
Sininen on mun juttu, olen siitä varma. Ehkä tarvitsen viileyttä kun oon niin kuuma. No heh. Mutta kautta mun aikojen olen pitänyt erilaisista sinisen sävyistä siinä muiden värien rinnalla kuin uskollista ystävää.
En ole koskaan erityisemmin pitänyt vihreästä vaikka olenkin luontoihminen. Luonnossa vihreä tietysti kolahtaa. Ja jotkin vihreän sävyt ovat osoittautuneet kivoiksi. Erityisesti keväisenkoivunvihreä, sammaleenvihreä ja harmaanvihreä ovat kauniita.
Lapsena meillä oli siskon kanssa samanlaiset punaiset sängynpeitot. On ollut aikoja, vuosia, jolloin en ole sietänyt punaista. Itsetutkistelun ja kasvun aikoja. Kunnes punainen palasi, sekin, muutama vuosi sitten. On silti päiviä, jolloin en voisi laittaa punaista, se vaatii virkeän ja vahvan olon.
Oranssi on minulle kuin punainen vaate. En vain pidä siitä, ehkä sen luonteen vuoksi, se on dominoiva. Pienenä pilkkuna hyväksyn sen joskus jonnekin, vastaväriksi ja -voimaksi.
Valkoisesta ja mustasta pidän erittäin paljon. Ne antavat tilaa muille väreille. Ja ovat yhdessä vahvoja. Päivänsäde ja Menninkäinen. Mies ja minä. Maailmaa en sentään halua nähdä mustavalkoisena. Haluan nähdä kaiken mahdollisimman monisävyisenä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)